Pyöräytimme Pesulan nelosjaksossa, jonka aiheena oli suomalaisen työelämän tasa-arvoisuus, jälleen Mankelin käyntiin. Tällä kertaa sen tiukkaan prässiin pääsivät Suomen suurimpien työllistäjien vastuullisuusraportit, joista tsuumasimme, mitä niissä sanotaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden eteen tehdystä työstä. Kuka alisuoriutui ja kuka erottui edukseen voittajana?
Prässiin pääsivät S-ryhmä, Kesko, Posti, UPM, ISS, Mehiläinen ja OP-ryhmä. Näistä suurin eli S-ryhmä työllistää yli 28 000 ihmistä, ja pienimmät, UPM ja muun muassa siivouspalveluja tarjoava ISS, yli 7 500. Otimme vertailun vuoksi mukaan myös julkisen puolen jättiläisen, eli Helsingin kaupungin, jolla on yli 38 000 työntekijää.
Kaikki toimijat raportoivat vastuullisuudestaan kattavasti. Mutta kun pitäisi kertoa työyhteisön monimuotoisuudesta, taulukot juuttuvat ikäjakaumaan ja siihen, montako prosenttia työntekijöistä on naisia ja montako miehiä.
Yllättävää on, että kaikki eivät vielä 2020-luvullakaan kerro edes siitä, miten paljon heillä on naisia johtotehtävissä. Ja niilläkin, jotka kertovat, ylimmässä johdossa komeilee usein melko eheä valkoinen, keski-ikäinen ukkogalleria.
Entäpä palkkojen jakautuminen? Puolet eli OP, Kesko, UPM ja Posti avaavat naisten ja miesten välisten peruspalkkojen suhdetta. OP ja Kesko vertailevat, millaisia miesten ja naisten palkat ovat eri johtoportaissa ja työtehtävien vaativuuden perusteella.
Ja BTW, vain S-ryhmä ja Kesko ovat huomioineet henkilöstö- ja asiakaskyselyissään, että on muitakin sukupuolia kuin mies ja nainen!
Kaino muistutus: kuvat eivät riitä, jos teot loistavat poissaolollaan
Entäpä sitten monimuotoisuus etnisen taustan näkökulmasta? ISS, S-ryhmä, Kesko ja Posti raportoivat siitä, kuinka paljon heillä työskentelee vieraskielisiä tai eri kansallisuuksia edustavia työntekijöitä. Siltikin varsinainen monimuotoisuustyön sisältö hukkui usein korulauseiden alle. Lause “arvostamme erilaisuutta ja monimuotoisuutta” ei vielä kerro mitään siitä, voivatko vähemmistötkin harjoittaa uskontoaan tai onko kaikilla samanlaiset mahdollisuudet edetä urallaan.
Miinukset kirjaamme Postille ja Mehiläiselle. Postin vastuullisuusraportin kuvat ovat kauniin monikulttuurisia, mutta esimerkit käytännön teoista huutavat poissaolollaan. Mehiläinen tyytyi mainitsemaan, että heillä monimuotoisuus tarkoittaa ikääntyneisiin työntekijöihin ja alanvaihtajiin keskittymistä.
Vertailun voittaja: Helsingin kaupunki!
Meriittejäkin jaamme! S-ryhmässä on alettu laajasti miettiä, miten monimuotoisuus tulee huomioida johtamisessa. Ässällä myös tarjotaan hijab-huiveja osaksi työvaatetusta.
Keskossa taas on laadittu ohje, miten asiakkaan tai työkaverin rasistiseen tai muuten alentavaan puheeseen kannattaa reagoida. Kesko kertoo myös käyttävänsä tekoälyä rekrytoinnin tukena ja aikoo kehittää käytäntöjä, joilla vieraskieliset saadaan paremmin mukaan työelämään. Tästä haluaisimme kuulla lisää!
Tähtenä tässä porukassa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyössä loistaa – ta-daa! – Helsingin kaupunki! Se on järjestänyt henkilökunnalleen koulutusta ja jakanut ohjeistuksia sateenkaarisensitiivisyydestä, seksuaaliseen häirintään puuttumisesta sekä piiloasenteista, jotka vinouttavat valkoisen suomalaisen valintoja. Helsinki on myös lisännyt maahanmuuttajataustaisten osallisuutta erilaisilla kuulemistilaisuuksilla ja ottanut kokeiluun anonyymin rekrytoinnin.
Arvosanojen keskiarvo: 6+
Kaiken kaikkiaan annamme Suomen isoimpien työllistäjien tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusraportoinnille kouluarvosanaksi 6+. Esiin nousi hyviä tekoja, mutta lähes kaikilla on vielä petrattavaa ihan senkin ymmärtämisessä, mitä kaikkea monimuotoisuus tarkoittaa.
Raportteja lukiessa jäimme pohtimaan, ymmärtävätkö suomalaiset yritykset monimuotoisen henkilöstön arvoa ja kuinka kunnianhimoisesti ne oikeasti haluavat muuttaa nykytilannetta?
Huom! Mankelin teksti julkaistaan blogauksessa alkuperäisen pituisena. Jouduimme lyhentämään tekstiä podin leikkausvaiheessa.
Kuuntele Pesulan nelosjakso ”Suomi on maailman tasa-arvoisin maa” Spotifyissa.