Suomi keikkuu kärkisijoilla erilaisissa tasa-arvoselvityksissä. Mutta meillä on ”kunnia” olla myös EU:n rasistisin maa. Pesulan nelosjaksossa kysymme, onko Suomessa kaikilla nimestä ja ihonväristä riippumatta yhtä hyvät mahdollisuudet saada töitä tai päästä pomoksi. Miten hyvin yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys toteutuvat suomalaisilla työpaikoilla? Entä mitä pitäisi tehdä, jotta tilanne parantuisi? Asiantuntijavieraana studiossa on diversiteettikonsultti Fatima Verwijnen.
Pesulan neljännessä jaksossa otetaan syväpesuun ajankohtainen mutta monille työpaikoille vaikea teema: suomalaisen työelämän yhdenvertaisuus. Sillä vaikka kaikki juhlallisesti julistavat, että ”meillä kaikki ovat samanarvoisia”, työpaikkojen todellisuus ei ole läheskään näin ruusuntuoksuinen.
”Varsinkin maahanmuuttajavaltaisilla työpaikoilla esiintyy usein valtavasti ongelmia rekrytoinnissa, palkkauksessa ja monessa muussakin asiassa”, Fatima Verwijnen sanoo.
Tekemistä riittää myös muilla työpaikoilla. Vai mitä pitäisi ajatella, jos organisaation rekrytointiseulan läpi ei ole edes päässyt yhtään etnisen vähemmistön edustajaa? Vaikka hyväntahtoisesti ajatellaan, että työpaikan saa aina paras hakija, piiloasenteet vaikuttavat. Ei ole ole lainkaan harvinaista, että rekrytoinneissa jopa rikotaan lakia.
”Olen monta kertaa ollut tilanteessa, jossa rekrytoija on sanonut tehneensä valinnan oman mielikuvansa perusteella. Silloin hakija, joka edustaa vähemmistöä ”jotka eivät ole hyviä työntekijöitä”, jää valitsematta, vaikka olisikin hakijoista paras. Ja tämä on lain rikkomista”, Fatima Verwijnen sanoo.
Yritykset ovat ymmällään: miten yhdenvertaisuutta edistetään?
Vaikka yhdenvertaisuudesta onkin tullut muotiteema myös suomalaisessa vastuullisuuskeskustelussa, monet organisaatiot ovat ymmällään siitä, miten yhdenvertaisuutta käytännön teoin edistetään. Tähän jakso antaa konkreettisia vinkkejä. Aluksi vähemmistöjen tilastoiminen kannattaa unohtaa ja kiinnittää huomio esimerkiksi siihen, kuinka hyvin vähemmistöjen ihmiset viihtyvät työpaikalla.
Fatima Verwijnen toteaa, että on valitettavan yleistä, että vähemmistöt kokevat työssään mikroaggressiota paitsi asiakkaiden myös kollegoidensa taholta. Me suomalaiset siedämme sitä, että vähemmistöjen ihmiset ovat siivoojia tai harjoittelijoita, mutta emme sitä, että he ovatkin pomoja tai lääkäreitä.
Keskustelussa todetaan myös kuinka tärkeä rooli viestinnällä on onnistuneessa yhdenvertaisuustyössä. Vähemmistöt tulkitsevat yritysten ja tuotteiden brändejä jatkuvasti ”yhdenvertaisuuslasit” silmillään.
”Kaikki firmat, jotka onnistuvat kertomaan, että ovat kiinnostuneita vähemmistöjen asioista, ovat vähemmistöjen silmissä heti paljon houkuttelevampia. Samoin organisaatiot, jotka tuovat esimerkiksi työpaikkailmoituksissa esiin, että vähemmistöt ovat heille tervetulleita, saavuttavat paljon suurempia yleisöjä ja hakijämääriä”, Fatima Verwijnen valottaa.
Ja huomio huomio! Onnistuneeseen viestintään ei siis riitä se, että yhdenvertaisuudesta puhutaan korulausein ja nettisivujen kuvissa poseeraa erivärisiä ihmisiä!
Kuinka brändi siis pääsee asemaan, jossa se arvioidaan aidosti diversiksi ja houkuttelevaksi myös vähemmistöjen silmissä? Miten rakenteellista rasismia voitaisiin purkaa työpaikoilla ja yhteiskunnassa? Millaisia onnistumisia diversiteettikonsultti Fatima Verwijnen on kokenut työssään?
Muun muassa nämä kysymykset heitämme pöydälle Pesulan neljännessä jaksossa.
Ota jakso kuunteluun Spotifyista.